Uuden dekkarisarjan avausosa kertoo henkilökohtaisesta kamppailusta sisäisten ristiriitojen puristuksessa, hyvityksen tarpeesta, anteeksiannosta. Tuomola osoittaa jälleen osaavansa kaivautua syvälle henkilöhahmojensa sielunmaisemaan, ja todistaa, että rankasta aihepiiristä on mahdollista luoda inhimillinen, koskettava kertomus. Ei ole pahoja ihmisiä – vain ihmisiä, jotka tekevät pahoja tekoja.

”Nyt kun olin enimmäkseen yksin, hirviö sai tukevamman jalansijan. Se esittäytyi   minulle kaikessa rumuudessaan, ja oli hetkiä, jolloin se oli minä.”

Aksel Nevanlinna on viimeiset viisi vuotta työskennellyt Interpolissa, jonne hänet ajoi henkilökohtainen tragedia. Paluupäätöksen tehdessään hän kuvitteli, että välimatka ja aika ovat tehneet tehtävänsä, mutta tulee huomaamaan, ettei menneisyyttään pääse pakoon. Saman tunteen kanssa kamppailee täysi-ikäisyyttä lähestyvä Linnea, jonka huoli alkoholistiäidistä ja pikkusiskosta kasvaa päivä päivältä.

Aksel solahtaa tutun tiimin jäseneksi Helsingin väkivaltarikosyksikössä. Ensimetreillä vastaan tulee nuoren miehen murha, jonka ei ota edetäkseen. Kun vyyhti lopulta alkaa raottua, yllättävät käänteet johdattavat ravisuttavaan lopputulokseen.

Ortopedi Sami Heikura joutuu jälleen rikosvyyhden keskelle, kun päivystykseen tuotu kielitaidoton potilas katoaa mystisesti. Rikosylikonstaapeli Noora Nurkka aloittaa rutiininomaisen tutkinnan paperittoman miehen katoamisesta samalla kun libyalaiselta pakolaisleiriltä lähtee kuusi miestä ja kaksi nuorta tyttöä kuorma-autoon rakennetussa eristetyssä tilassa matkaan kohti Suomea. Erillisiltä vaikuttavat tapahtumat nivoutuvat yhteen tavalla, joka tuo painajaisen suoraan Samin kotiovelle.

Oikeuden varjo 2 jatkaa Yhdysvalloista Suomeen Lohjalle palanneen Sami Heikuran tarinaa. Inka-tytär asuu nyt isänsä luona ja elämä on asettunut uomiinsa. Uusi rakkauskin on nupullaan, ja tulevaisuus näyttää valoisalta puolentoista vuoden takaisten kauhujen jäätyä taakse.

Noora Nurkka on jäänyt virkavapaalle selvittyään täpärästi sarjamurhaajan kynsistä. Hän kuitenkin aloittaa epävirallisen tutkinnan, kun hänen isänsä ravihevonen kärähtää dopingista. Reima vannoo syyttömyyttään, ja ainoa selitys positiiviselle dopingtulokselle näyttää olevan tahallinen sabotointi.

Edistääkseen tutkimuksiaan Noora liittyy paikalliseen eläinsuojelujärjestöön ja huomaa, että usealla jäsenellä on kiihkeä, ehkä jopa fanaattinen, suhtautuminen eläinten oikeuksiin.

Kun ison lihatalon toimitusjohtajan halli arvokkaine huvijahteineen palaa tuhopolton seurauksena, Nooran epäilyt vahvistuvat. Tekijä ei kuitenkaan jätä johtolankoja – ja tuhopoltot jatkuvat. Lopulta ihmishengetkin ovat vaarassa.

Menestynyt ortopedi Sami Heikura palaa Suomeen seitsemän New Yorkissa vietetyn vuoden jälkeen ja asettuu Lohjalle lähelle teini-ikäisiä lapsiaan. Takaperoinen uraratkaisu ottaa koville, mutta Sami kokee, että käsillä on viimeinen hetki luoda läheinen suhde lapsiin. Taavi toivottaa isänsä tervetulleeksi, mutta Inkan käytös on torjuvaa. Lasten äiti ei myöskään katso ex-miehensä paluuta hyvällä.

Sami on useammin kuin kerran suunnata takaisin New Yorkiin, mutta päättää sinnitellä ja keskittyä uuteen toimeensa Lohjan sairaalassa. Heti ensimmäinen potilas tuo Samin eteen rikoksen, jota hän ei saa ravistettua mielestään.

Johanna Tuomolan aiemmista dekkareista tutut poliisit Noora Nurkka ja Abdi Kahir ottavat tutkinnassa vetovastuun. Eteen tulevien uusien tapausten yhteen solmiminen näyttää ensin mahdottomalta, eikä mielenrauhaa lisää kaupungin uuden ortopedin heittäytyminen harrastajaetsiväksi. Tapahtumien eteneminen loppuratkaisuun yllättää kaikki, erityisesti Samin, joka huomaa joutuneensa kuolemanvaaraan.

Johanna Tuomola on tunnettu psykologisesti oivaltavista dekkareistaan. Valheiden vangit -trilogian avausosassa hän avaa maailman, jossa toden ja harhan raja hämärtyy, tuo uuden päähenkilön, jonka ristiriitaisuus kiehtoo, kutoo tapahtumaketjun, joka jännittävien käänteiden jälkeen yhdistyy yllättäväksi kokonaisuudeksi.

Julia Takalo on vajaa kolmekymppinen yksityisetsivä, joka hankkii helposti vihamiehiä mutta nauttii läheistensä ihailusta. Varsinkin esimiesten kanssa Julia ajautuu helposti tulilinjalle, hän on saanut potkut niin Helsingin poliisista kuin viimeisimmästä työpaikastaan turvapalveluyrityksessä. Uusi ura yksityisetsivänä saa vauhtia, kun murhatun venevalmistajan leski kiinnittää Julian tutkimaan miehensä murhaa. Julia ei välitä kenen varpaille astuu eikä sääntöjen noudattaminen ole aina ensisijaista – vain tulokset ratkaisevat. Juttu paisuu paisumistaan ja venevalmistajan murhaan liittyvät lonkerot levittäytyvät yhä laajemmalle. Lopulta Julia käsittää totuuden, mutta liianko myöhään?

Kirsin kirjanurkka. 21.2.2017
"Julian hahmo on jotain uutta ainakin kotimaisessa dekkarigenressä. Räväkkä, toimintaorientoitunut Julia erottuu edukseen monella tavalla. En muista lukeneeni naispäähenkilöstä, joka suhtautuu seksiin niin suorasukaisen käytännöllisesti kuin Julia. Kunnon pano kapakan vessassa entisen kollegan kanssa on vain virkistävää ja rentouttavaa liikuntaa, ei sen kummempaa. Tämä mimmi ottaa, mitä haluaa. Ja hän myös haluaa, aika monia. Vähitellen Tuomola paljastaa Juliasta yhä enemmän, ja mitä enemmän lukija saa tietää, sitä enemmän Juliasta alkaa pitää."

http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2017/02/johanna-tu...

Kansan Uutiset 3.2.2017

"Johanna Tuomola on sinnikkäästi yrittänyt läpimurtoa jo vuosikausia. Onko kyse vain huonosta markkinoinnista, että se ei ole onnistunut,koska hän on paljon taitavampi kuin moni julkisuudessa ja myyntilistoillapaistatteleva kollega? Ehkä, sillä nyt hän on ottanut ohjat omiin käsiinsäja julkaisee uuden trilogiansa itse. Ainakin somessa Tuomola on näkynytviime viikkoina runsaasti. Ja miksei olisi. Valheiden vangit on kelpoavaus kolmen dekkarin sarjalle, jonka kokonaisuus on jo mietitty valmiiksi.Ulkoasuunkin on panostettu...

...Julian hahmossa näkee, että Siltaa on katsottu ja Saga Norenistainspiroiduttu. Sagan tapaan Julia on epävakaa persoona, mutta hänenongelmansa on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Maanisessa vaiheessa Juliayltää holtittomiin temppuihin ja selvittää unettomana murhaa yötä päivää.En antanut kopioinnin häiritä itseäni, sillä paljon pahempiakin tapauksiaon tullut parina viime vuotena luettua ja Julia on riittävän kiinnostava hahmo.Hän elää isoäitinsä kanssa ja isoäiti tietää jonkin Juliaan liittyvän salaisuuden,joka lukijoille paljastetaan vasta kahden vuoden kuluttua. Vasta silloin selviääsekin, miksi Supo seuraa Juliaa. Koukkuja on siis mukavasti vedessä kun vieläseuraavaksi ilmestyvässä kirjassa on luvassa Julian ja Johanna Tuomolanensimmäisten kirjojen päähenkilön Noora Nurkan kohtaaminen.

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3664633-suom...

Kirjavinkit:
"Aluksi voi vaan ihmetellä Julian ylitarmokasta käytöstä, mutta kun selviää,että hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin se tuo uuttajännitettä elämään. Onko kaikki tutkimushavainto vain Julian maniaa,koska hän on jättänyt lääkkeet ottamatta. Miten Julian käy, jaksaako hän? Kun lopulta selviää, kuka on murhaaja, on syyllisiä omalla tavallaan useita. Ei oleollenkaan yksioikoista, miten ja miksi tapahtui ja mitä. Valheiden vangit on kirja, jossa on tavattoman kiinnostavia persoonia jaJulia Takalo sellainen sisukas tyyppi, josta onneksemme saamme lukea lisää,sillä tämä kirja on trilogian ensimmäinen osa."

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/valheiden-van...

Ruumiin kulttuuri 3/16

”Takalon hahmo ammentaa yhdysvaltalaisesta etsivätraditiosta, mutta nykyaikaisin,jopa skandinaavisin maustein. Takalo on rosoinen tyyppi – ja hänellä on raikuvanreteä seksielämä. Loppuratkaisu on mieleenpainuva, erikoinen ja jotenkinkuvauksellinen. Siihen sisältyvät hieno kohtaaminen ja yhden ihmisen muutos,tai ihmisen toisen puolen esiintulo. Kirjailija ei tee yksioikoisia pahiksiatai hyviksiä.”

Kirjat kertovat blogi:
"Valheiden vangit on jännittäviä käänteitä tarjoava psykologisesti oivaltavadekkari, joka pitää lukijaa tiukasti otteessaan alusta asti."

https://kirjatkertovat.blogspot.fi/2016/11/johanna...

Suomilukee: Lukutoukka-Krista

”Julia Takalo on niin hyvä trilogian päähenkilö, etten ole ihan vähään aikaan tavannut ketään niin ihanaa. Samaistuin Juliaan, hänen maanisdepressiivisyyteensä ja ajatusmaailmaansa, kokohänen persoonaansa. Valheiden vangit tarjoaa herkullisen mutkikasta juonenkulkua. Tuomola paiskaa lukijan eteen yllätyksen jos toisenkin – ihan niin kuin hyvään dekkariin kuuluukin. Jos juoni menee tavalla, jonka ennalta osaan aavistaa, en välttämättä dekkariin syty. Mutta kun juonessa tulee yllätys toisensa perään, innostun lukemisesta koko ajan enemmän. Mitä pidemmälle Valheiden vangit etenee, sitä suuremmaksi juoni kasvaa, samoin kuin rikos. Vau! Vielä puuttuakseni päähenkilön kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön: Tuomola on ilmiselvästi ottanut asiasta selvää, niin hienosti hän sairautta kuvaa. Juuri tämän takia Julia tuli niin lähellä minua, sukelsi suorastaan syvälle sieluuni. Tuomola mielestäni onnistui siinä, missä trilogian kirjoittajan pitääkin: hän sai minut odottamaan palavasti seuraavaa osaa!”

http://suomilukee.fi/johanna-tuomola-valheiden-van...

Umami

"Minulle entuudestaan aivan tuntemattoman kirjailijan Johanna Tuomolan trilogian avausdekkari Valheiden vangit teki minuun vahvan ja myönteisen vaikutuksen. Suomessa on monta tasokasta dekkaristia, joihin Johanna Tuomola näyttää lukemani perusteella ehdottoman suvereenisti lukeutuvan."
http://umami.fi/etusivun-paajuttu/mervi/johanna-tu...

Lukulampun valossa

"Valheiden vangit on kirja, jota on vaikea laskea kädestään. On pakko lukea vielä seuraava luku. Loppuhuipennus on jännittävä niin kuin hyvässä dekkarissa pitää ollakin, ja loppu ei ollut ollenkaan ennalta-arvattava. Kirja oli vauhdikas ja tavallaan kevytkin, juonenkäänteissä oli helppo pysyä mukana ja henkilöihin oli Johanna Tuomola luonut sopivasti särmää ja persoonallisia piirteitä. Odotan malttamattomasti trilogian seuraavaa osaa."

http://lukulampunvalossa.blogspot.fi/2016/07/johan...

"Poliisiromaanin taitajana tunnettu lohjalainen Johanna Tuomola osoittaa kuudennella rikosromaanillaan hallitsevansa myös satiirisen tyylilajin. Psykologisesti oivaltava ja moneen suuntaan etenevä tarina on romaani vallasta ja ahneudesta. Henki siinä menee, totta kai."

Turun kaupunginvaltuustossa vaikuttava Eero Lampinen on röyhkeä, ylimielinen ja itserakas - sekä sangen perso hameväelle. Lampisen ylellistä elämää häiritsevät kuitenkin sekavat tonttibisnekset ja kaunaa kantava avioton tytär. Pettyneet liikekumppanit ympäriltä kaatuvat kuin naapuriperheen lahoava talo, mutta tämä ei hetkauta Lampista, jolle vastuu tarkoittaa vain kuutta kirjainta. Juhannusyönä Lampinen huomaa joutuneensa tilanteeseen, jossa oma henki on yllättäen halvempi kuin ympärille kootut rikkaudet.

Mutta kuka vetää viimeisenkin silkkimaton jalkojen alta?

Kristankirjat blogi:

"Vielä kerran nimittäin antaa monisäikeisen tarinan lisäksi lukijalleen huumoria, joka kolahtaa. Se ei oikein voi olla naurattamatta, sillä tavalla Tuomola satiirin taitaa."

http://kristankirjat.blogspot.fi/2015/06/johanna-tuomola-viela-kerran.html

Filosofian puutarhassa kirjablogi:

"Vielä kerran ei petä. Se on helppo ahmaista mutta vaikea unohtaa."

http://filosofianpuutarha.blogspot.fi/2015/05/kylla-kiitos-johanna-tuomolan-viela.html

Kirjavinkit:

"Johanna Tuomola kutoo tässä kirjassa monta seittiä ja on todella mielenkiintoista seurata, kuinka soppa selvenee ja kuka on missäkin roolissa. Ihanan perinteistä nykyajan dekkaria, jossa kuitenkin paha saa palkkansa, hyvä voittaa ja lukijalla on hyvä mieli."

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/viela-kerran/

Luin viimeksi:

"Hieman harmistuneena aloin lukemaan tätä uusinta Tuomolaa, sillä tiesin etukäteen ettei se ole jatkoa Noora Nurkka -poliisista kertovalle kirjasarjalle. Kuinka ollakaan, juoni vei mukanaan ja kirja oli taattua Tuomolan tyyliä; oli pakko lukea kerralla."

http://luinviimeksi.blogspot.fi/2015/05/johanna-tuomola-viela-kerran.html

Mitä tekee ihminen, joka kokee jatkuvaa alentamista? Mitä tapahtuu, kun mieli ei enää kestä vaan ajautuu harhapoluille ja löytää kuin varkain keinon, jolla tuntee saavansa vallan muihin nähden?

Rikoskomisario Pentti Litmasen palatessa virkavapaalta hänellä on vaikeuksia päästä työvireeseen. Vasta eronneen perheenäidin katoaminen saa hänet ryhdistäytymään. Nainen näyttää hävinneen jälkiä jättämättä. Tutkimukseen osallistuva Noora Nurkka kamppailee samanaikaisesti lastensa huoltajuudesta. Pian Lohjan poliisi käsittää jahtaavansa pelottavinta mahdollista rikollista, sarjamurhaajaa. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan.

Johanna Tuomolan viides Noora Nurkka -jännitysromaani Murhaaja vierelläsi vie ihmismielen pimeälle puolelle.

Helsingin Sanomat:
"Tuomola siirtelee kerrontaa luontevasti näkökulmasta toiseen: tappajaan, häntä jäljittäviin poliiseihin, uhreihin ja rikollisen lähipiiriin. Tappajan henkilöhahmokaan ei jää yksiulotteiseksi."

Lohjalla riehuu raiskaaja, joka valitsee uhreikseen vain miehiä pyrkien aiheuttamaan heille suurta tuskaa ja julkista häpeää. Rikosylikonstaapeli Noora Nurkka palaa häämatkaltaan keskelle sarjaraiskauksien tutkintaa. Raiskaaja onnistuu mystisesti välttämään kiinnijäämisen ja poliisi ajautuu umpikujaan toisensa jälkeen. Tutkinnan ohella Noora tappelee terapeuttiaan vastaan ja totuttelee yhteistyöhön uuden työparinsa Abdi Kahirin kanssa. Poliisin verkko kiristyy, mutta kenen ympärille? Ja onko seuraava uhri joku Nooran kollegoista?

Minkä taakseen jättää on neljäs osa Johanna Tuomolan kiiteltyyn ja suosittuun Noora Nurkka -sarjaan. Tuomola kuvailee ihmissuhteita ja niiden mutkikkuutta uskottavasti. Kirjassa tarkastellaan yhteiskunnallisesti ajankohtaisia teemoja kuten maahanmuuttajiin suhtautumista sekä erilaisille rikoksille tyypillisten rangaistusten oikeudenmukaisuutta. Tuomolan tuttuun tyyliin kirja tempaisee mukaansa ja pitää otteessaan viimeiselle sivulle asti, mutta ilman väkivallalla mässäilyä. Takuuvarmaa lukemista kaikille jännityksen ystäville!

Helsingin Sanomat:

"Henkirikokset ovat Tuomolan tarinasta poissa. Täysipainoinen dekkari on mahdollista rakentaa ilman murhiakin. Tuomola kuvaa ansiokkaasti rikosten taustoja ja vaikutuksia ja pohtii rangaistusten oikeudenmukaisuutta."

Aino Peura kokee elämänsä järkytyksen rikoskomisario Pentti Litmasen ja rikosylikonstaapeli Noora Nurkan tullessa ilmoittamaan hänen miehensä kadonneen ruotsinlaivalla. Se on kuitenkin vasta alkusoittoa. Ainolle valkenee, että miehen taustalta löytyy petollista toimintaa. Ulottuuko se lähipiiriinkin? Ystävyyssuhteet rakoilevat, kun epäluulot nousevat pintaan. Kukin muodostaa oman totuuden, mutta kuka on oikeassa? Mistä kaikesta petoksessa on kyse, kuinka laajalle se ulottuu, mitkä sen motiivit ovat - entä hinta?

Lohjan poliisi yrittää tahollaan selvittää sekavaa vyyhteä. Kuinka Villa Haikarista löytynyt ruumis liittyy tapaukseen? Pentti Litmasen keskittymiskykyä heikentää yhä kasvavat kotihuolet, jotka kuin salamana kirkkaalta taivaalta saavat karmivan selityksensä. Myös Noora Nurkka on yksityiselämässään vedenjakajan äärellä.

Kirjallisuudentutkija Paula Arvas, Yle Radio:
"Petoksen anatomiasta tuli mieleen Leena Lehtolaisen Maria Kallio-sarja kaikkein parhaimmassa merkityksessä."

Otteessaan pitävää jännitystä ilman väkivaltaa ja ruumiita. Pikkutytöltä vaikuttava nainen ilmoittaa Lohjan poliisiin poikansa kadonneen koulumatkalla. Rikoskomisario Pentti Litmanen ja rikosylikonstaapeli Noora Nurkka kohdistavat tutkinnan painopisteen kouluyhteisöön. Yhteistyön sijaan he kohtaavat vastustusta ja pelkoa, erityisesti kun paljastuu, että kadonnut poika on viety väkipakolla. Suurennuslasin alle joutuvat niin oppilaat kuin koulun henkilökuntakin. Vähitellen pinnan alta kohoaa koulukiusaamis-ja pedofiiliepäilyjä, mikä saa pikkukaupungin kuohunnan valtaan. Henkisesti raskaan tutkinnan lisäksi Noora Nurkka ja Pentti Litmanen joutuvat painimaan yksityiselämänsä ongelmien kanssa. Kun sieppaajan henkilöllisyys traagisen tapahtuman seurauksena paljastuu, Lohjan poliisi käsittää ahdistuneena, että aika on valumassa loppuun. Onnistuvatko he selvittämään pojan olinpaikan ennen kuin on liian myöhäistä?

Kansan Uutiset:

"Hyvän kirjan lukeminen on nautinto. Johanna Tuomola tekee kokonaisia ja uskottavia ihmisiä niistäkin, joita on syytä epäillä."

Rikosylikonstaapeli Noora Nurkka joutuu jättämään keskusrikospoliisin työt henkilökohtaisten syiden takia. Hän muuttaa Lohjalle isänsä - hänelle tuntemattoman miehen - luo ja jatkaa poliisiuraansa pikkukaupungin poliisilaitoksella. Kaupungin idylli murtuu heti kättelyssä, kun Lohjanjärven rannasta löytyy naisen ruumis. Rikoskomisario Pentti Litmanen ryhtyy uuden rikosylikonstaapelin ja muun ryhmänsä kanssa selvittämään, missä olosuhteissa nainen on kuolemansa kohdannut: omasta valinnastaanko, tapaturmaisesti vai henkirikoksen uhrina? Tutkinta johdattaa heidät kuolleen naisen lähipiiriin, ja vähitellen ihmismielen pimeille poluille.

Valkeakosken Sanomat:
"Virkistävä uutuus. Tuomola kuvaa kirjansa henkilöitä ja rikostutkintaa realistisella otteella."